Lähdimme 1.6. klo 15:30 Suomen aikaa pois mummilta mummin kyydillä kylläkin Roanoke-Blacksburg Regional Airportille. 

Siellä olimme noin 2 tuntia,pikkupurtavaa saimme Vanessan ja isän kanssa automaateista. Juomista ihme kyllä kukaan ei kaivannut. Minä ostin automaatista Cheetos-sipsejä,Vanessa myös ja iskä otti normaaleja Lay's-sipsejä.Varmaan teistä hyvin jännittävää lukee jotain tuollaista.

Sitten kun lentokone oli lähellä lentokenttää,olimme jo kävelemässä jonoon. Samalla lennolla oli 1 suomalainen pariskunta,ja muut jostain muusta maasta tai Amerikasta. Vissiin intialaisperhe olivat hyvin pahasti riidoissa,sillä jotain Intian kuuloista kieltä puhuva perhe huusi kaiken sanottavansa,kunnes lopuksi mies vissiin sanoi lapsilleen,että lopettaa sen äitinsä yllytyksen. (koska puhuu lapsille,ja osottaa perheen äitiä,koko perhe hiljenee.. ;D ) 

Vihdoin. Vihdoin pääsimme lentokoneeseen. Olimme isän kanssa hyvin helpottuneita,mutta Vanessa kiukkuili siitä,kuinka nälkä hänellä oli. :D ♥ #vainrosenperheenjutut 

Lopulta isä sanoi,että tilaamme kaikki sitten ruoan. 

(Hyi. Kaikki varmaan tykkäsivät tuosta ruoasta.)

Vanessa ja minä sitten ''skoolasimme'' laseillamme ja tietysti vedet kaatuivat lattialle ja me molemmat kikatimme täysiä. Isä kysyi takanamme,kummalta lapsivesi tuli,ja sitten me kaikki 3 nauroimme ihan täysiä :D.

Varmaan hirveintä tuossa ruoka-annoksessa oli tuo salaatti. Menin vessaan syömään sitä salaattia,koska arvasin että haluan heittää sen kuitenkin pois. Kohta Vanessa tuli minua vastaan salaattikulho JA tuo ihme näkkileipäjuttu kädessään. Isä kuitenkin sanoi,ettei me saada mennä viemään ruokaa vessanpönttöön,vaan jätämme mieluummin ne tarjottimelle. 

Yhdessä vaiheessa se ehkä-intialaisperheen pienin poika alkoi parkua hyvin kovaan isän ja jonkun nuoren naisen (ehkä 21-23 vuotias) takana. Isä kysyi englanniksi tietenkin,että mikä pojalla oli hätänä. Perheen isä vain näytti käsillään en tiedä-merkkiä ja yritti hyssytellä poikaa. Tosi paljonhan se auttoikin....

Minä ja Vanessa pommitimme sitten meidän squad-ryhmää siinä toivossa,voisiko joku vastata. Hyd ja Sorry pommittivat sitten että tulemmeko milloin Suomeen. (kukaan ei tiedä Sorryn oikeaa nimeä,tai ei ainakaan sitä muista. Hän pyytää aina anteeksi,joten siksi hän on ainakin minun ja Vanessan kännykässä nimellä Sorry.) 

 

Sitten puolen tunnin chattayksen jälkeen minulla ja Vanessalla oli Et uskalla-peli lentokone versiolla. Esim.Vanessa,et uskalla mennä sanomaan jollekkin matkustajalle,missä näkee sen seksikkään lentäjän. (Sitä en todellakaan sanonut.) Vanessa antoi minulle yhden Ota kuva-tehtävän. Minun piti mennä ottamaan vessanpöntöstä kuva ja näyttämään ihan vessan vieressä olevalle miehelle sen kuvan ja sanoa ''Tuonne se paska menee'' ja hymyillä. Tässä kuva vessanpöntöstä: 

Kun juoksin paikalleni Vanessan viereen niin hän sanoi ''Tiesitkö et näytti siltä kun oisit flirttailu sille kun olit persus pystyssä ja hymyilit lopussa silmät kiinni''. Olin hetken hiljaa ja sitten tönäisin Vanessaa ja aloimme nauramaan minun ''äkkinäisen vihanpuuskahduksen''. Kello 23.00 saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Äiti haki meidät meidän uudella Jeep Grand Cherokee-audolla kotiin. Nukuimme Vanessan kanssa vuorotellen takapenkillä,kunnes molemmat meistä sai idean,voisimmeko laittaa squadille viestiä,että olemme Helsingissä. KYLLÄ! mutta nukahdimme ajatuksen jälkeen.

Kun olimme kotona 23.30 suunnilleen,äitimme herätti meidät ja auttoi kantamaan tavaroita. Ja mainitsi samalla,että heräämme huomenna ''Jumalan'' sylissä,eli menemme kirkkoon aamulla. Vanessa ja minä huokaisimme,kun emme siis usko mihinkään. Sitten muistimme että meidänhän piti ilmoittaa squadryhmään,että olemme Helsingissä.

Hyd laittoi hyvin monta sydän-emojia ja bile-emojia. Lösähdimme lopulta sänkyyn koko perhe suunnilleen samaan aikaan. Ja sitten yörukous huudettiin sängystä. Se menee näin:

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla temppeliin,
astua Jumalan kasvojen eteen?
Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,
kun minulta alati kysytään: "Missä on Jumalasi?"
Tuskassani minä muistelen,
miten kuljin temppeliin juhlasaatossa
ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa.
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Mutta käyn nyt syömään. Moimoi pikku tessandeerukset ♥ love,tessa